Tapaa Rasmine Laudrup-Dufour, lahjakas tanskalainen esteratsastaja ja sosiaalisen median persoona. Vuodesta 2021 lähtien hän on viettänyt vilkasta elämää yhdessä vaimonsa Cathrine Laudrup-Dufourin kanssa heidän esteratsastus- ja kouluratsastustallillaan Fredensborgissa, Tanskassa.

Rasminen matka ratsastusurheilun maailmaneliittiin on ollut suorastaan hämmästyttävä. Vaikka hän kasvoi kodissa, jossa vanhemmat pelkäsivät hevosia, hänen rakkautensa ratsastusurheiluun ja jännityksen tuoma adrenaalihuuma vetivät hänet esteratsastuksen pariin. Tänä päivänä hän työskentelee täyspäiväisesti hevosten parissa ja kilpailee menestyksekkäästi.

Instagramissa hän kertoo monipuolisesta elämästään ja päästää meidät kurkistamaan päivittäisiin rutiineihinsa tallilla, jakaa päivityksiä hevoskilpailuista sekä treeneistään ja intohimostaan juoksemiseen. Rasminen tarina osoittaa, kuinka tärkeää vahva intohimo, päättäväisyys ja unelmien tavoittelu ovat. 🌟

”Olen aivan innoissani tästä uudesta kumppanuudesta, ja minusta tuntuu kuin voisin valloittaa koko maailman näissä vaatteissa.”

Tietoja Rasminesta

• Ikä: 30 vuotta (syntynyt syyskuussa 1993)
• Asuinpaikka: Fredensborg, Tanska
• Ammatti: esteratsastaja
• Instagram: @rasminelaudrup

Hei Rasmine 👋

Kuinka kuvailisit niille, jotka eivät tunne sinua, kuka on Rasmine Laudrup-Dufour?
Sanoisin, että huoleton tyttö, joka rakastaa eläimiä ja viettää unelmaelämäänsä Tanskassa.

Mikä oli ensikosketuksesi hevosiin?
Luulen, että olin noin 10- tai 11-vuotias, kun isoäidilläni oli ongelmia selkänsä kanssa ja hänelle suositeltiin ratsastuksen aloittamista. Niinpä hän kysyi minulta, halusinko lähteä hänen mukaansa ratsastuskouluun, ja minä vastasin ”Jee, ilman muuta”, ja olin aivan myyty. Sen jälkeen ratsastin enemmän ja enemmän ratsastuskoulussa.

Onko kukaan muu perheessäsi kiinnostunut hevosista?
Ei ollenkaan, vanhempani pelkäävät hevosia! Toisinaan ollessani nuorempi olin kateellinen toisille ratsastuskoulun tytöille ja pojille, koska heidän vanhempansa jakoivat heidän kiinnostuksensa. Mutta äitini tuki minua omalla tavallaan; hän ajoi minut kilpailuihin, seurasi minua katsomosta ja kuvasi kameralla. Hän kuitenkin pelkäsi aina hevosia ja pysytteli turvallisen etäisyyden päässä. Nykyisin vanhempani vierailevat tallilla ja jopa antavat hevosille porkkanoita. Mutta näin ei suinkaan ole ollut aina, vaan heiltä kesti jonkin aikaa päästä yli pelostaan.

Uskon kuitenkin, ettei minun intohimoni ratsastukseen olisi ehkä kehittynyt niin syväksi, jos vanhempani olisivat osallistuneet enemmän. Ratsastus on aina ollut minulle henkilökohtainen ja järkkymätön kiinnostuksen kohde, jota on ajanut paremminkin sisäinen motivaatio kuin ulkoinen paine.

Oliko sinulle itsestään selvää, että keskityt esteratsastukseen?
Aloittaessani ratsastuskoulussa normaali valinta oli kouluratsastus. Pidin siitä, mutta kaipasin lisää toimintaa. Olen aina ollut toiminnan tyttö, joka rakastaa adrenaliiniryöppyjä ja hieman pelottavia asioita. Niinpä kokeilin esteratsastusta ratsastuskoulussa ja rakastuin siihen aivan totaalisesti.

Ollessani noin 13 tai 14 sain ensimmäisen oman hevoseni. Olin todella onnekas, sillä vanhempani päättivät ostaa minulle ponin vain kahden vuoden ratsastuskoulun jälkeen. Minun täytyi päättää, halusinko esteratsastus- vai kouluratsastusponin, ja valinta oli selvä – halusin ratsastaa esteitä.

Missä vaiheessa päätit satsata koko sydämestäsi ratsastukseen?
Minulla on työtaustaa logistiikan alalta, jonka parissa työskentelin täyspäiväisesti noin neljä tai viisi vuotta. Koko sen ajan ratsastus kulki mukana. Kun sitten erosin ex-poikaystävästäni, suunnitelmani oli keskittyä hieman enemmän ratsastukseen vuoden ajan. Ja sinä aikana tapasin Cathrinen yhdessä suuressa tapahtumassa Herningissä. Välillämme oli välittömästi yhteys ja aloimme suunnitella yhteistä tulevaisuutta, joka pyörisi unelmoimamme yhteisen este- ja kouluratsastustallin ympärillä. Niin me sitten lähdimme suurempia miettimättä toteuttamaan tätä uskomatonta seikkailua.

Mikä on pitkän tähtäimen tavoitteesi? Mitä toivot saavuttavasi?
Minulla ei ole koskaan ollut mitään tarkkaa luokkatavoitetta ratsastuksessa. Haluan vain kehittyä mahdollisimman hyväksi ratsastajaksi. Haluan oppia ymmärtämään hevosiani ja tuntemaan ne viimeistä karvaa myöten. Ehkä sen jälkeen tulee muita kunnianhimoisia tavoitteita. Juuri nyt minulla on erinomainen hevonen nimeltään Granato. Minusta tuntuu, että se on sielunkumppanini, ja ehkä me jonain päivänä kilpailemme yhdessä 1.45- tai 1.50-luokassa. Mutta juuri nyt haluan vain keskittyä siihen, että löydän hevosen selässä sen tunteen, jossa kaikki tuntuu oikealta. Suurin tavoitteeni ja syy, miksi ratsastan joka päivä, on kehittyä jatkuvasti paremmaksi.

Ratsastukseen liittyen tai muuten, kuka inspiroi sinua?
Vaimoni Cathrine ja vanhempani inspiroivat minua. Yleisemmin minua inspiroivat ihmiset, jotka suhtautuvat johonkin asiaan intohimoisesti eivätkä pelkää tarttua siihen, vaikka siinä olisi riskinsä.

Millainen on tyypillinen päiväsi?
Arkeni noudattelee melko vakiintunutta rutiinia maanantaista perjantaihin.

• Päiväni käynnistyy klo 7 ja 8 välillä, mikä on melko aikaista minulle, sillä olen paremminkin yökukkuja. Ensimmäisenä päivääni kuuluvat tallityöt.
• Tallilla on noin 25 karsinaa, jotka minun on siivottava yhdessä hevostenhoitajan kanssa. Me myös hoidamme tehtäviä, kuten heinien haku, hevosten vieminen laitumelle ja sieltä pois sekä lakaisemme lattian.
• Noin klo 13 pidämme lyhyen tauon ja syömme lounasta.
• Sitten lähdemme ratsastamaan. Minulla on neljä hevosta ratsastettavana joka päivä.
• Ratsastuksen jälkeen käyn yleensä juoksemassa, noin 10 km tai jotain sellaista. Rakastan juoksemista!

Lisäksi minulla on paljon oppilaita, joten noin kolme kertaa viikossa pidän valmennusta muiden tehtävieni lomassa.

Sinä ja vaimosi olette molemmat aktiivisia urheilijoita eri lajeissa – miltä se tuntuu?
Se on uskomatonta. Rakastan sitä. On kuin unelmien täyttymys, kun löytää jonkun, joka ymmärtää tällaista elämää kyselemättä.

Mitä hyötyjä siitä on?
Minun ei tarvitse selitellä, miksi olen koko päivän tallilla, koska hän on siellä myös. Minusta tuntuu, että tämä asioiden jakaminen, puhuminen hevosista, niiden eroista, ratsastuksesta, vinkkien antaminen ja koko idea elämisestä hevosten kanssa ja sen jakaminen yhdessä on aivan uskomatonta. En osaa kuvailla sitä paremmin, siltä se tuntuu.

”On kuin unelmien täyttymys löytää kumppani, jonka kanssa voi jakaa tällaisen elämäntavan.”

Onko siinä myös jotain negatiivista?
Olen pohtinut tätä paljon ja se on vaikea kysymys. Jos jotain on löydettävä, sanoisin, että toisinaan voi olla hieman hankalaa elää kouluratsastajan kanssa, joka on niin hyvä kuin Cathrine – koska minä olen aivan eri tasolla ja hän on huipulla. Se voi olla vaikeaa, ei koska vertaisin itseäni häneen, sitä en tee. Mutta voi olla vaikeaa kuulla muiden vertaavan meitä.

Mitä sinä ja Cathrine voitte oppia toisiltanne?
Kaikkea, sillä olemme kuin yin ja yang. Cathrine on aamuvirkku ja minä olen yökukkuja. Minä olen tuli ja hän on tuuli. Olemme hyvin erilaisia tyttöjä. Hän pitää voimaharjoittelusta, minä juoksemisesta. Olemme täysin vastakkaisia. Jos Cathrine on jotain, minä olen sen vastakohta. Niinpä me autammekin toisiamme yltämään aina korkeammalle, koska työnnämme toisiamme eteenpäin. Mutta me olemme hyvin erilaisia. Jos me menemme karkkikauppaan ja katsot meidän karkkipussejamme, jopa ne ovat erilaisia.

Entä teidän hevosenne, pidättekö myös erilaisista hevosista?
Sanoisin, että tässä suhteessa olemme hieman samankaltaisia, mutta Cathrine pitää villeistä hevosista, sellaisista, joilla ei ole koskaan ratsastettu. Minä pidän kuumista, mutten villeistä.

Miksi sinulla on vain valkoisia hevosia?
Ei aavistustakaan; niitä vain tulee! Mutta hevostenhoitajani on erittäin hyvä pitämään ne valkoisina ja puhtaina, joten niitä saa tulla ainakin niin kauan kuin minulla on hevostenhoitajani, hehheh.

Mistä muista asioista olet kiinnostunut ratsastuksen lisäksi?
Pidän horoskooppimerkeistä. Saattaa kuulostaa hieman oudolta, mutta luen mielelläni horoskooppeja. Olen sillä tavoin hieman outo. Lisäksi rakastan juoksemista. Se on todellinen intohimoni. Juokseminen auttaa selvittämään pääni. Tykkään myös osallistua erilaisille juoksumatkoille kuten maratoneille. Käytän noin 95 % ajastani hevosten parissa, joten minulla ei ole paljoakaan aikaa tehdä muuta.

Maratoneja? Vaikuttavaa!
Jep, juoksin kolmannen tai neljännen maratonini noin kaksi vuotta sitten. Suunnittelen uuden juoksemista, mutta minun täytyy löytää aikaa harjoitella.

Mitä muuta teet osana harjoittelurutiinejasi paitsi ratsastat? 
Meillä on harjoitussuunnitelma, mutta sen noudattaminen tarkalleen on vaikeaa, sillä päivämme täällä tilalla saattavat olla todella erilaisia. Emme koskaan tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Mutta me yritämme tehdä voimaharjoittelua noin kolme kertaa viikossa. Ja voidakseni tuntea itseni vapaaksi minä juoksen. Yritän kirjata juoksulenkit ylös, niiden vauhdit ynnä muut. Mutta toisinaan se on totisempaa kuin muulloin.

Kuinka valmistaudut kilpailuun?
Laadin aina harjoittelusuunnitelman valmentajani kanssa noin 2 viikkoa ennen kilpailua. Suunnittelemme kilpailuja edeltävät viikkoni siten, että suorituskykyni olisi optimaalinen kilpailuissa. Minulle on tärkeää, että kaikki on järjestetty kotoa käsin ja perusasiat ovat kunnossa.

Lisäksi varmistan, että hevoset saavat kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja kivennäisaineet. Minulla on myös mentaalivalmentaja, jonka kanssa puhun tavallisesti ennen kilpailuja, jotta olen valmis suoritukseeni kisapäivänä.

”Mentaalivalmentajan hankkiminen on yksi parhaista asioista, joita olen tehnyt itseni hyväksi.”

Toivon todella, että useammat ratsastajat käyttäisivät mentaalivalmentajia – niitä vähätellään turhaan. Minulle se oli todellinen käännekohta. Tuntuu ihan hullulta ajatella, mitä kaikkea se on saanut aikaan, ja se onkin minun tärkein suositukseni kelle tahansa ratsastajalle. Sen jälkeen kun aloitin mentaalivalmennuksessa, olen onnistunut ratsastamaan radan puhtaasti useammin kuin koskaan ennen.

Mitkä ovat suosikkituotteesi MD-mallistosta?
Camille Compression Breeches– olen saanut todella paljon kommentteja ratsastushousuistani, sillä niiden väri on aivan uskomattoman kaunis. Lisäksi suosikkini on Callie Long Sleeve Zipper. Se on aivan ehdoton vaate. Ja sitten tietysti liivi, josta kaikki alkoi: Rio Padded Vest.

Liivi oli se juttu, josta koko yhteistyö alkoi, sillä se oli ensimmäinen MD-tuotteeni. Kokeilin liiviä ja olin myyty. Se sai minut ajattelemaan ”Ok, ehkä minun pitäisi tehdä jotain uskomatonta tämän brändin kanssa” – ja tässä me nyt olemme!

”Tunnen saavani voimaa näistä vaatteista ja mielestäni ne näyttävät todella tyylikkäiltä ja ammattimaisilta.”