Viime viikolla saimme lopulta julkistaa uuden merkkilähettiläämme, Nina Rademaekersin. Myös sosiaalisesta mediasta nimellä “Ninas Rader” tunnettu Nina on todellinen monilahjakkuus. Jo varhaisessa iässä hän pääsi mukaan Ruotsin ponimaajoukkueeseen ja Nina Rademaekersista tuli nimi, joka kannatti pitää mielessä. Tämän jälkeen hän on ollut poni-, juniori-, nuorten ja U25-maajoukkueissa. Kouluratsastuksen lisäksi Nina on tunnettu ratsastusmaailmassa blogistaan, Instagram-tilistään, podcastista ja YouTube-kanavasta. Tällä tavoin hän haluaa inspiroida muita uskaltamaan seurata unelmiaan – ja me todella olemme saaneet inspiraatiota!

Lue Ninan haastattelu hänen uransa alusta, tulevaisuuden toivosta Melvinistä, sosiaalisen median menestyksestä ja paljosta muusta.

---

Kuinka kaikki alkoi?     

Nina, aloitetaan ihan alusta. Kuinka päädyit aloittamaan ratsastuksen?
”Äitini on aina ollut hevostyttö ja hänellä oli oma hevonen nuorempana. Kun olin pieni, hän ratsasti ratsastuskoulussa ja minusta oli hauskaa olla hänen mukanaan katselemassa. Olen aina ollut täysin hulluna hevosiin. Olin aina hevosten luona, kun se vain oli mahdollista ja halusin ratsastamaan ponilla. Se kiinnosti minua jo varhaisesta iästä lähtien ja ollessani noin viiden vanha, minun oli pakko päästä kesällä ratsastuspäiväleireille, joista sitten tuli ratsastusleirejä yöpymisineen. Ollessani kuuden tai seitsemän vanha aloitin ratsastuskoulussa, ja siitä se on sitten vain jatkunut!”

Kuinka pian ratsastuskoulussa aloittamisen jälkeen sait ensimmäisen oman hevosesi?
”Kun olin kymmenen vanha, äitini oli yhtenä kesänä vuokrannut meille molemmille hevoset, ponin minulle ja hevosen hänelle. Siinä tosin kävin vähän hullusti, sillä ponilla ei ollut vielä ratsastettu – mutta me emme tienneet sitä. Nainen, jolta vuokrasimme hevoset, kuvitteli, että poni pitäisi vain seuraa hevoselle eikä sillä ratsastettaisi. Hän oli kuitenkin lähettänyt myös satulan ja suitset, mikä oli hieman kummallista. Poni, Enya, oli onneksi tosi kiltti ja me kiinnyimme häneen nopeasti, vaikka hän olikin tuolloin kouluttamaton. Hän oli welsh cob, jolla oli vaalea, pitkä harja, neljä valkoista sukkaa ja suuri laukki – hän todella näytti aivan my little ponylta.  Me jatkoimme hänen vuokraamistaan ja kun kesä päättyi, lähetimme hevosen takaisin – mutta jatkoimme Enyan vuokraamista. Ajatuksena oli vuokrata hänet vuodeksi, mutta jouluna äitini yllätti minut antamalla Enyan minulle lahjaksi. Alun perin ajatuksena ei ollut ostaa minulle ponia. Mutta sitten me vuokrasimme hänet ja me ihastuimme häneen!”

Tänä päivänä sinä olet kouluratsastaja, mutta onko niin ollut aina? Milloin aloit keskittyä kouluratsastukseen?
”Enyalla, kuten jo mainitsin, ei ollut vielä ratsastettu, joten hän oli vähän kuin tyhjä taulu. Hänen kanssaan tein vähän kaikkea: kouluratsastusta, hyppäämistä ja maastoratsastusta. Pian kuitenkin tajusin, että me molemmat olimme parhaimmillamme kouluratsastuksessa ja nautimme siitä. Neljän vuoden kuluttua me voitimme Ruotsin ponimestaruuden! Alussa ajatuksena ei ollut kilpailla. Äiti oli aina ollut hyvin kannustava, muttei millään tavoin pakottanut minua kilpailemaan. Ajatus kasvoi minusta itsestäni. Me ajattelimme, että voisi olla kivaa kokeilla kilpailemista, joten me kokeilimme ja se meni hyvin!”

Kilpailu-urasi lähti nousuun jo nuorena. Kun nyt mietit taaksepäin, onko jotain hetkeä, josta olet erityisen ylpeä?
”Oi kyllä, minulla on paljon upeita muistoja ponivuosiltani. Sekä suurista kilpailuista että arkipäivän tilanteista. Esimerkiksi José-ponillani pääsin ratsastamaan Tukholman Globen-areenalle. Ja me sijoituimme toisiksi Falsterbo Horse Showssa. Mutta muistan myös ensimmäisen ratsastustunnin, jolloin onnistuin nostamaan Enyan laukkaan. Se oli häkellyttävä tunne ja valtava saavutus aikoinaan!”

Syksyllä 2019 toit 6-vuotiaan ruunan Impress Me Hollannista. Kertoisitko hänestä meille hieman? Olet aiemmin kuvaillut Melviniä, sehän on hänen nimensä, todelliseksi Ninan hevoseksi. Mitä tarkoitat sillä?
”Melvin on kiltti hevonen. Hän on uskomattoman positiivinen ja ystävällinen kaikessa ja kaikille. Hänellä on myös runsaasti energiaa, ja se on ollut haasteena hänen kanssaan. Käyttää se energia oikeisiin asioihin ja saada hänet keskittymään minuun – tapahtuipa mitä tahansa ympärillä.

Hän haluaa aina tehdä parhaansa ja kun ratsastan hänellä, voin nähdä, että hän etsii koko ajan ”oikeaa vastausta”. Se on minusta hänen paras ominaisuutensa, hän haluaa tehdä aina oikein ja hänen työmoraalinsa on todella hämmästyttävä! Melvin on myös todella hellyydenkipeä hevonen, vähän kuin koiranpentu. Hän ei ole lainkaan mahtaileva, ja jos hän olisi ihminen, hän olisi kiltti ja hieman sinisilmäinen ja ajattelisi hyvää kaikesta ja kaikista.”

3 hevosen tärkeintä ominaisuutta Ninan mukaan

• Energisyys – hevonen haluaa tehdä töitä.
• Työmoraali – hevonen suhtautuu positiivisesti työntekoon ja etsii oikeaa vastausta tehtäviin, joita sille annetaan. Hevosen on oltava utelias.
• Rehellinen voi kuulostaa oudolta, mutta hevosen tulee olla kiintynyt sinuun ja luottavainen. Sitä on hieman hankala selittää, mutta minä pidän pehmeistä hevosista, joihin voi solmia siteen. Hevosista, jotka luottavat ihmiseen.

Kun sinä ostit Melvinin, hän oli ollut vain muutamissa nuorten hevosten kilpailuissa Hollannissa ja oli melko alussa koulutuksessaan. Mitä sinusta on tärkeää ottaa huomioon, kun alkaa kouluttaa hevosta?

”Ensinnäkin minusta on erittäin tärkeää yksilöidä kaikki koulutus hevoselle sopivaksi. Mutta on myös tärkeää pitää mielessä, että hevosen koulutus on paljon muutakin kuin kouluratsastuskoulutusta tai pohkeenväistön, vaihtojen tekemisen tai piruettien opettamista. Hevosen on opittava koko joukko muitakin asioita. Esimerkiksi lastaus kuljetusta varten, kengitys, oleminen erilaisissa ympäristöissä – ja ratsastaminen savukoneiden ympäröimänä Maya Delorezin kuvauksissa, hehheh! Vitsit sikseen, mutta nämä asiat on tärkeää nähdä osana koulutusta.

Kaikki hevoset kohtaavat erilaisia haasteita, joten minusta on tärkeää tarkastella kutakin hevosta ja hänen koulutustarpeitaan erikseen. Tee suunnitelma ja anna sille aikaa. Sekä sinun että hevosen itseluottamuksen, mutta myös sinun turvallisuutesi vuoksi.”

”Minulle on tärkeää edetä rauhallisesti, ja niin olen tehnyt Melvinin kanssa. Haluan edetä sellaista vauhtia, että tunnen meidän saavan hyviä kokemuksia, emmekä etene liian nopeasti liian pitkälle.” 

Edellisellä hevosellasi Doranolla ratsastit ja kilpailit jopa kansainvälisellä Grand Prix -tasolla. Miltä tuntuu ottaa askel taaksepäin ja valita nuori, kokemattomampi hevonen?
”Minusta se on hienoa! Helpomman kouluratsastusluokan ratsastaminen Melvinin kanssa tuntuu aivan yhtä isolta haasteelta kuin kansainvälisen GP:n ratsastaminen Doranolla. Minusta haastetta on tarkasteltava aina siltä pohjalta, millä tasolla te olette tiiminä. Minusta on todella hauskaa käydä koko matka yhdessä. Mutta tietysti minä olen todella innoissani ja motivoitunut palaamaan isompiin kisoihin! Kaikista minun hevosistani Melvinillä on ehkä parhaat ominaisuudet ja eniten potentiaalia. Joten toivon pääseväni lopulta vielä entistäkin pidemmälle hänen kanssaan.”

“Minulla on suuria tavoitteita Melvinin suhteen ja toivon pääseväni ratsastamaan vaativampia luokkia ja kilpailuja tulevaisuudessa. Mutta hänen muovaamisensa alusta lähtien tuntuu myös upealta.””

Saattaa olla hankalaa vastata nyt pandemian ja EHV1-virusaallon aikana, mutta milloin me voimme odottaa näkevämme sinut ja Melvinin kilpailemassa?
”Ensi viikonloppuna meillä on edessä ensimmäinen yhteinen kisamme! Me kilpailemme kaksi päivää putkeen ohjelmalla, joka on teknisesti melko yksinkertainen ja selkeä Melvinille. En halua, että tekninen puoli on vaikea ensimmäisessä kilpailussa, vaan haluan meidän keskittyvän enemmänkin kaikkeen muuhun. Pelkkä meneminen lämmittelyalueelta itse kilpailualueelle on hänelle aivan uutta.”

Mikä motivoi sinua tässä urheilussa?
”Kun olet kouluttanut hevosta pitkän aikaa ja sitten tunnet, että hän ymmärtää. Minusta se kehitys ja side, jonka muodostat hevosesi kanssa on erittäin motivoivaa. Ja kun sitten katsot taakse ja näet, kuinka pitkälle olet päässyt. Tästä syystä aloitin myös alun perin blogini. Se on hyvä keino katso taakse ja nähdä, kuinka paljon on kehittynyt. Tämän lisäksi minusta on todella hauskaa ja motivoivaa kilpailla!”

Työskentely sosiaalisen median kanssa     

Sinun oikea nimesi on Nina Rademaekers – mutta monet tuntevat sinut nimellä Ninas Rader. Kerro meille, miksi?
”Minun sukunimeni on Rademaekers, mutta kun aloitin blogini, tajusin ettei kukaan löytäisi sitä, jos nimeäisin sen siten, sillä nimeni on vaikea kirjoittaa ja ääntää.  Niinpä mietin muita vaihtoehtoja ja minusta ”Ninas Rader” kuulosti hauskalta. Osakseen koska ruotsin sana ”rader” tarkoittaa rivejä ja blogini rivit kertovat päivittäisestä elämästäni ja kokemuksistani. Mutta se myös muistuttaa oikeaa nimeäni. Sitten nimi on vain jäänyt! Se on sinänsä aika hauskaa, sillä Instagramissa huomaan, että monet luulevat sen olevan oikea nimeni.”

Tänä päivänä olet tunnettu sosiaalisessa mediassa merkittävänä ratsastajana, ja sinulla on tunnetun blogisi lisäksi myös podcast, Instagram-tili ja YouTube-kanava.  Mitä luulet, miksi olet niin menestynyt sosiaalisessa mediassa?
Oi, tämä on paha kysymys. Aloittaessani blogini olin juuri ostanut hevosen nimeltään Bizet, joka oli vähän kuin projektihevonen ja melko konstikas. Blogissani minä jaoin sekä onnistumisia että takaiskuja, mitä luulen monien arvostaneen. En kirjoittanut ainoastaan asioista, jotka sujuivat hyvin, mutta myös esimerkiksi siitä, kun meidät hylättiin Bizetin noustua pystyyn ja muuta sellaista. Ja huomasin jo hyvin varhain, että ihmisistä oli kiinnostavaa seurata tätä ja monet pystyivät samaistumaan siihen. Joten alun perin luulen, että se oli juuri tämä, mikä kiinnosti ihmisiä sosiaalisessa mediassani, että kerroin peittelemättä ylä- ja alamäistä. Lisäksi luulen, että ihmisiä saattaa kiinnostaa seurata minua, koska kilpailen korkealla tasolla, mutta en työskentele hevosten kanssa perinteiseen tapaan.”

Ninan parhaat vinkit menestymiseen sosiaalisessa mediassa

• Julkaise usein. Vaikka minulla oli vain 5 lukijaa, päivitin blogiani 3–4 kertaa päivässä. Käyttäydyin kuin minulla olisi jo useita lukijoita, ihan siltä varalta, että joskus näin olisi.
• Löydä oma juttusi, jonka luulet kiinnostavan muita. Minulle se on hevoset, mutta jollekulle muulle se voi olla vaikka kokkaus.
• Ole oma itsesi. Jotkut ihmiset yrittävät mukautua ja käyttäytyä tietyllä tapaa, mutta luulen, että ihmiset näkevät sen läpi. Pyri olemaan oma itsesi kanavissasi, sillä siitä tulee pidemmän päälle vaikeaa, jos yrität olla joku muu.

Sosiaalisen median sisältösi on hyvin epätavallista ja spontaania, kun samaan aikaan vaikuttaa, että olet hyvin suunnitelmallinen ja ammattitaitoinen ihminen, joka ei jätä mitään sattuman varaan.  Kuinka suuri osa kanavistasi on strategiaa ja kuinka paljon vain tunnetta?
”Sanoisin, että hyvin suuri osa kanavistani on spontaania!  Kun puhutaan yhteistyöstä ja muusta sellaisesta, se riippuu tietysti vähän asetelmasta. Joitain kumppanuuksia on suunniteltava hieman enemmän, mutta siitä on silti tehtävä kiinnostavaa. Mutta iso osa sisällöstäni on itse asiassa asioita, jotka tapahtuvat siinä hetkessä. Esimerkiksi podcastissa emme käytä käsikirjoitusta. Minä ja Vanessa vain keksimme ideoita ja jatkamme siitä. Suurin osa on spontaania ja luulen, että niin on myös parasta.”

Olet päivittänyt blogiasi vuodesta 2012. Voitko nyt 9 vuoden jälkeen kertoa jotain, mitä useimmat ihmiset eivät tiedä sinusta?
”Minulla on suuri pää, olen 1/4 hollantilainen, oikeakätinen mutta syön vasemmalla ja olen tavannut Justin Bieberin. Siinä minun parhaat brassailut, hehheh!”

Esikuva 

Ratsastukseen liittyen tai muuten, kuka inspiroi sinua?
”Minulla ei ole erityistä ratsastajaa tai henkilöä esikuvana, mutta useita, jotka inspiroivat minua. Ratsastajista esimerkiksi Cathrine Dufour ratsastaa todella hyvin!

Mutta minua inspiroivat myös joka päivä kohtaamani ihmiset. Toisinaan kohtaan ihmisiä, joista ajattelen, että ”Vau, hän on todella inspiroiva ihminen!”. Kyse saattaa olla ihanasta persoonallisuudesta, sallivuudesta tai toisten tukemisesta. Sellainen minä haluan olla ja sellaisena haluan tulla nähdyksi, joten se inspiroi minua.” 

Lopuksi, mitkä ovat parhaat vinkkisi hevostytöille ja -pojille, jotka haaveilevat menestykkäästä kilpailu-urasta ratsastajana?

• Ratsasta paljon – mitä enemmän ratsastat, sitä paremmaksi tulet. 
• …Mutta yhtä tärkeää on minusta seurata muiden ratsastamista ja oppia heiltä.
• Pyri olemaan paikoissa, jossa voit nähdä ja inspiroitua ihmisistä, jotka tekevät sitä, mitä sinä haluat tehdä.
• Kysele paljon!  Uskalla ottaa vastaan apua muilta, jotka ovat sinua pidemmällä ja tietävät enemmän. 
• Ja lopuksi, muista pitää hauskaa!

“Äitini muistuttaa minua aina, että me ratsastamme ja kilpailemme, koska se on hauskaa. Vaikka se ei menisi tuloksen osalta hyvin, meillä voi silti olla hauskaa ja viikonlopusta voi tulle mukava. Tietysti on luonnollista pettyä, niin minullekin käy. Mutta kilpailukuplasta on osattava päästä ulos ja saada vähän perspektiiviä siihen kaikkeen. Loppujen lopuksi jo se on upeaa, että pääsee kilpailemaan ja hevonen on terve!”” 

5 PIKAISTA KYSYMYSTÄ NINALLE

Sinun suosikkivuodenaikasi ratsastaa?
Sanoisin, että kevät! Silloin on aurinkoista, muttei liian kuumaa.

Suosikkiemojisi?
Hmm… Paha kysymys! Tykkään käyttää odottamattomia emojeja. Mutta pidän kovasti ja käytän usein sitä, jossa on kolme sydäntä pään ympärillä (🥰). Minulla on myös inhokkiemoji, joka on minusta kauhea!  Se, jolla on epämiellyttävä hymy (🙂) Se näyttää iloiselta – mutta ei kuitenkaan ole oikeasti iloinen.

Tamma vai ruuna?
Ruuna

Heinäpussien täyttö vai lannan luonti?
Lannan luonti, sillä olen allerginen heinälle

Suosikkiliike kouluratsastuksessa?
Jos minun on valittava yksi, se on sarjavaihdot